Progetaivaalta rävähti kelpo levy
Pax Romana: Trace of Light (Silence Records) ****1/2 (*****)
Seppo Votkin
Proge on viime aikoina esiintynyt erityisen usein metallisissa muodoissa, eli yhä useammat raskaan sarjan orkesterit ovat kehineet musiikkiinsa progeaineksia. Moniosaisia ja laajoja ryöpytyksiä sekä massiivisia riffittelyitä kuullaan lähinnä teräksisissä kuorissa. Musiikkia esittävät muusikot pukeutuvat pääsääntöisesti mustaan. Sensijaan perinteinen melodinen proge on edustanut selvästi vähemmistöä.
Pitkään ja hartaasti kypsytelty Trace of Light on suorastaan hieno levy. Vokaalipuolella vuorottelevat Matit Kervinen ja Inkinen ovat hyvin erilaisia laulajia. Tämä on yksi levyn vahvuuksista, jo pelkästään sen vuoksi vaikutelma kasvaa monipuoliseksi. Pitkähköt Pilgrim ja Deeply Connected edustavat levyn progempaa puolta. Moniosaiset sävelmät palauttavat mieleen, mistä tässä popmusiikissa - sitähän tämä pohjimmiltaan on - on loppujen lopuksi uljaimmillaan kyse.
Sad Song ja Ancient Queen and Modern Ladies ovat puolestaan äärimmäisen kauniita lauluja. Matti Inkisen rohiseva ääni on jostakin käsittämättömästä syystä pidetty ilmeisen pienen väkijoukon tietona. On hyvin kummallista, jos hänen vokaaleihinsa ei kiinnitetä huomiota, mikäli levyä vähääkään soitetaan yleensä muualla kuin meillä kotona.
Levyä kuunnellessa mielessä vilahtelevat flashbackit muun muassa Pink Floydin, Wigwamin ja Tom Waitsin (!?) tuotannosta, mutta kyse ei ole millään tavoin ryöstämisestä.
Vuoden 2005 levyjen ehdotonta kärkikaartia.
(Iisalmen Sanomat 16.10.2005)