Review In Colossus (#28/2005):
"Historiankirjat kertovat, että kauan sitten, 1970-luvulla Sonkajärvellä Pohjois-Savossa perustettiin Pax Romana -niminen yhtye. Se osallistui Rockin SM-kisoihin vuonna 1973, keikkaili muutaman vuoden, teki monen muun levyttämättömän progebändin tavoin Yleisradiolle kantanauhan -ja hajosi. Kunnes nelisen vuotta sitten se teki paluukeikan, jonka innoittamana alkoi syntyä tämä nyt julkaistu levy.
Vanhojen herrojen uudelleen lämmittämä bänditouhu on usein vanhaa ja väsynyttä, mutta onneksi Trace of Light on kelpo progelevy, joka sisältää ajatonta, leppoisaa ja hienostunutta musiikkia. Varsin hyvä ratkaisu jakaa laulajan tontti kahdelle Matille, joista Inkisellä on persoonallisen karhea ja kokenut, ja Kervisellä miellyttävän väritön Gilmour-Pembroke -akselilla liikkuva ääni. Koskettimia on runsaasti esillä ja hyvin, joskaan ei virtuoosimaisesti soittavan perusbändin lisäksi soundia höystetään yksittäisillä puhaltimilla ja jousilla. Yksittäisistä biiseistä toimivat parhaiten mellotroninmakuinen Moonlight Meadow ja pinkfloydmainen Deeply Connected. Trace of Light -levyn biisimateriaalia vaivaa osin sama ongelma kuin vaikkapa Wigwamin viimeaikaisia tuotoksia: pari vähän suoraviivaisempaa kappaletta (Sad Song ja From the Mist Rows the Bard) kuullostaisi varsin tylsiltä sellaisenaan -onneksi niitä on väritetty ja varsinkin jälkimmäisen utuinen väliosa on hieno.
Eli mainio "paluulevy", jonka materiaalia kuulisi mieluusti myös keikalla. Pitäiskös Colossuksen klubi-iltojenkin tehdä paluu? Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että Trace of Lightin kansikuvan on ottanut Kalevi Sorsa? 70-lukulaisten sisäpiirivitsi?
Harold the Barrel